No ensiksi kerron, että olen saanut Tuohelaan uuden lattian balsasta, jota ostin Forssassta, tässä kuvat ennen ja jälkeen, joten ei siitä sen enempää. Mutta siksi balsalattia, koska halusin puisen lattian enkä mitään 60-luvun korkkimattoja. Eivät sovi Tuohelan tunnelmaan. 

Sitten tuunasin keittiön yhden kaapin, koska keittiöönkin tulee taas uusi puuhella. (kolmas jo)   Kaapin pistin kahtia, ja alaosasta tuli saliin kaappi.

Yläosan maalasin ruskeaksi, pistin lusikkaurat, ja lautasesteen. Lusikat olen itse veistänyt omenapuun oksasta. Aika vaikeaa, mutta kirurgin veis on oikein hyvä siihen.

No pakkohan oli vielä esitellä kahvimylly jonka tein sellaisesta palikasta, metallikiposta ja balsasta.

Eli otsikko olikin tiivistelmä, matkamuistoista vähän myöhemmin, mutta tosiaan, järjestämäni vaihto saapui. Ymärrän nyt, kuinka vaikeata on ollut valita, oli nimittäin laidasta laitaan. Ja niin iso paketti tupsahti, vaikka n.10 tavaraa pistin matkaan.

Eli, ihania kauhoja yms, nauhoja, kankaita, pullonkorrkeja esim. lautasiksi, ruukkuja, kirjoja,sakset, ihania paperinukkeja, helmiä ja kaikkea muuta ihanaa.

Eikä yksikään tavara tullut takaisin.

Sitten ostot ja tilaukset: Hain Forssasta euro minis tilaukseni, ja ostin muutakin ihanaa samalla. Sitten poikettiin vielä ideaparkissa. Sinellin ostokset ovat oikealla puolella.

Kuvasta puuttuu balsat, jotka ostin Forsassta ja muita puita, joita Maria antoi.     Ostin paikanpäällä esim, nämä ihanat pullot, joista tulee ns. Nuutajärveä, ja posliini kissan...

Vein itse Marialle kukkopillin, ja Maria antoi ihanan kehdon, ja peitteen/ liinan, jolle tuli heti paikka.

Tätä lukiessanne, olen lomalla Airistolla. Mutta komentoida saa. Eli kukkopilleistä on saapunut uusi mallisto. Muistatte varmaan sen ensimmäisen mallin, siinä oli kaksi tai kolme raitaa. Tässä on vain pilkkuja ja päävärit ovat sininen ja valkoinen, ja pohjassa nimikirjaimeni.  Näitä on maailmalla vasta kaksi. Olen kai nyt hurahtanut näihin omiin kukkopilleihini. Tällä mallilla ei ole vielä nimeä ja pidän siitä äänestyksen. Arvon vastanneiden kesken valkoisen ja sinisen kukkopillin.  Nimi vaihtoehdot ovat:

Finlandia,  Emmi,  Pilkku,  piste tuohela. Ensimmäisen mallin nimi oli Tuohela. Lähettäkää ehdotuksenne sähköpostiini: arttu.lammi(ät)ippnet.fi  Aika loppuu Heinäkuun  11. päivä

Tein myös tarun kanssa vaihdon(www.vilmuska.vuodatus.net)  Tässä saamiani ihania tavaroita:

Tein heti tuosta paperista taulun, ja liinat ovat jo pöydissä, nahka menee varmaan Amerikan suutarille

Kuvat vähän huonoja taas kerran.

PS. kukkopillit ovat Tarulla ja Marisalla

Kiitos kaikille osanotosta. Aina kun joku läheinen kuolee, sehän on aina raskasta aikaa. Isomummu oli minulle hyvin läheinen, ja tulen muistamaan hänet aina lämmöllä. Ensimmäiset kananmunanikin paistoin hänen opastuksellaan, kun äiti oli kaupassa. Ja hän oli minulle seurana ja minä hänelle, kun olin/ olimme yksin kotona, siihen saakka, kunnes sai sydäninfraktin, noin vuosi sitten ja joutui sairaalaan. Sielläkin kävin häntä katsomassa kerran viikossa koulun jälkeen. Ajattelin, että voisin julkaista kirjoituksen jonka tein koulussa äidinkielen esitelmänä, joitain kohtia ehkä muuntelen. Mutta aina on lohduttavaa se, että hänellä on hyvä olla ja hän säilyy aina minulla muistoissa ja valokuvissa. Ja kaikkihan me täältä joskus lähdemme.  Ja sitten melkeinpä muuta asiaa. Tein tälläisen kapiokirstun juuri sinä päivänä kun mummu kuoli. Eli olin alakerrassa verstaalla, ja kun tulin ylös, vein kirstun huoneeseeni maalusta varten ja menin ulos, ja pian sain kuulla mummun kuolemasta. Joten maaltessani ajattelin omistaa tämän osittain isomummulleni. Etupuolelta sitä ei vielä tajua, tuo valkoinen maalikin oli vahinko (Valkoista maalia tuli vähän näkyviin kannen alta)

Sisäpuolen omistin kokonaan. Siksi valkoinen, koska isomummun lempiväri oli valkoinen. Ja nimi ja syntymävuosi muistoksi. Tyttönimeä en saanut enää mahtumaan.

Ja koska tämä oli muistoksi niinsanotuksi, piti sen olla jokseenkin hieno, joten tein siihen raudoitukset tinasta, jotka maalsin mustaksi ja kahvat sivuille.

Sitten tuunasin sen vanhempien kamarin toisin sanoen kaamean arkun. Tässä kuvia ennen tuunausta.

Ja jälkeen hurjan "tuunauksen" Kirstu meni nyt piian/ Karoliinan kamariin, ja isomummuleni omistama kirstu vanhempien kamariin.

Tähänkin tein kahvat, ja maalasin uudelleen, saranoita vähän oikaisin, ja laitoin korurasiasta tyylikkäämmän lukon. Sisäpuolen maalaus ei ole ihan nätti, siihen siniseen sotkuun piti maalta kukkia, mutta mitähän aattelin, sen voisi kyllä ylimaalta

Tänä iltana tuli suruviesti isomummuni kuolemasta. Hän oli minulle hyvin läheinen, eikä hänen paikkaansa sydämessä eikä muuallakaan tule kukaan koskaan korvaamaan. Paitsi Ikaalisten terveyskeskuksen vuodeosastolla.  Mummu oli 99 ja olisi täyttänyt tänä vuonna marraskuun vimmeinen päivä 100 vuotta.  Olkoon hänellä kaikki taivaassa hyvin.

Tein tälläisen vuosikellon eilisiltana. Tiedättekö muuten mistä tuo nimitys tulee? se tulee sittä, että ennen ne täytyi vetää vain kerran vuodessa.  No toinen näperrykseni olivat nuo taulut, jonka kehykset sain vaihdossa, ja kuvat leikkasin kuvastosta.Kuva on taas vähän liian tarkka, kaikki maalin muodot näkyvät, voi hitsin pimpulat.

Annikki rupesi etsimään petivaatteita Tuohelan tulevalle piialle, sillä Karoliinan oli tarkoitus tulla lähipäivinä. Annikki kiipesi pieneen vinttiin, jossa huomasi äitinsä kapiokirstun, jossa oli hänen äitinsä ja isänsä kuvat hopeoiduissa kehyksissä, ja heidän kihlajaislahjaksi saamansa vuosikello. Nyt Annikki muisti miksi kello oli siellä. Annikin isä Sven oli ollut tarkka kellojen vedon suhteen, mutta raukkaparka ei tiennyt, että vuosikello vedetään vain kerran vuodessa, ja oli odottanut kellon pysähtymistä kuukauden, mutta se ei pysähtynyt, ja oli luullut, että sitä ei tarvitsisi vetää, no vuoden kuluttua kello pysähtyi ja Sven oli luullut, että se rikkui. Anikki puhdisti kellon ja  veti ja vei sen saliin.

Kuvat Annikki puhdisti huolellisesti, ettei maali lähtisi ja pisti kuvat kamarin seinälle kellon viereen. Kuvat olivat ainoat kuvat hänen äidistään ja isästään.

Sain Tiialta/ nukkekoti Galsbergistä (http://tipa.vuodatus.net )paketin, kiitokseksi vaihdon isännöinnistä. paketissa oli kauan haaveilemani pannumyssy, kolme pyyheliinaa, kaksi nappia, joista tulee varmasti taulut, nauhoja ja ruori.

Amerikkaan saapui myös paketti tuohelasta. Paketin mukana oli kirje, jossa oli vastaus Martan pyyntöön. Martta oli pyytänyt, että Karoliina saisi tulla Tuohelaan piiaksi, sillä Amerikan asunto oli aivan liian ahdas kaikille, ja se oli vielä keskenkin.Paketti sisälsi kaksi pyyhettä, sanomalehden, mukin aamukahville, pitsiliinan ja matkarahaa Karoliinalle.

Amerikan asunto oli hirrestä, jotka Ananias oli saanut palkan mukana, Ananias oli näet töissä eräässä puufirmassa, josta oli saanut puut pieneen asuntoon. Asunossa oli ikkuna ja ovi, muuri tehtäisiin, kun saataisiin tilaa. Martta oli töissä tarjoilijana, ja Ananias teki vapaa ajallaan kenkiä, jonka taidon oli isältään oppinut, kun he saisivat lisää rahaa, Ananias jättäisi puutyöt ja perustaisi oman suutariliikkeen, jonka jälkeen asuntoa laajennettaisiin, sillä olihan Martalla jo uusi asukas sisällään.

Ps. pistän mökistä kuvia paremmin myöhemmin, kun se alkaa valmistua vähän paremmin.

Olin tässä alkuviikon suunnistus leirillä,(leimaus 2008) oli Ikaalisissa joten osallistuin. Joten mieneilyä ei ole harrastettu. No sitten tuossa eilen illalla ja tänä aamuna tein tälläisen kynttilänjalan ja lankarullan puuhelmistä. Lankarullia on tekeillä vielä monta, niin saa Annikki kunnolla lankaa.

No sitten jo viimeviikonloppuna valmistunut piha ja kasvimaa.  Pihan sain tehtyä, tosin kovin pienen kun nostin nukketaloni tarjotinpöydälle jonka joskus koulussa olen tehnyt, laitoin nurmeksi pienoismallinurmea.

Kasvimaat on tehty pieniin taulunkehyksiin. Juurekset yms. olen saanut vaihdoissa, kiitos niiden antaneille mm. Lotte, Eliisa, Maaritti. Tuo lasi on oikeaa lasia, jonka otin rikkinäisestä lasikoristeesta, joka rikkui meillä viikonloppuna, siitä se kasvimaa varmaan lähtikin liikenteeseen.

Lähikuvaa vielä hienosta mini kasvihuoneesta.

Tein tässä viikolla karstat. Karstat on tehty kahvitikuista, nahasta ja niiteistä. Nahka on siksi eriväristä, koska käytin nahanjämäpaloja, tuli nekin hyödynnettyä. Tuo valkoinen vähän liian harva, mutta niittejä on vaikea pistää päällekkäin.

Martti oli viimeistä päivää koulussa, ja Juhani oli mennyt hakemaan postia, ja vei samalla paketin amerikkalaisille, ja tarkastaisi, jos olisi Amerikankirjeitä. Annikki oli ruvennut karstaamaan viime syksyn villoja, rukin korjausta odotellessa.

Annikki oli tehnyt jo hahtuvia, ja rupesi miettimään, oliko hänellä värttinää, sillä hän olisi tehnyt lankaa, onneksi Annikilla oli kopassa vielä valmista pellavalankaa vaatteiden korjaukseen.

Eli ensin ne lahjat. Sain järjestämästäni vaihdosta isännän lahjana Ninalta ja Maaritilta tälläisiä ihanuuksia. (massaruokia, kankaan ja kyltin) Mutta se ei tarkoita, että tarvitsee antaa jotain lahjoja.

Sitten se ruokakomero. Puhuin siitä jo aiemmin, ja ajattelin odottaa kyllä siihen hellan remontiin asti, mutta kun sain taas näitä massaruokia, päätin julkaista jo kuvia, katto kylläkin vielä puuttuu. Siksi niin harva, koska komero on ns. viileä komero.

 Eli komero/ varasto on keittiön takana, johon on kulku keittiön vanhasta ovesta. (keksin sillekin käyttöä.Aloitetaan alimmasta tasosta. Eli alimmalla hyllyllä on puita, ja yllä leipiä, ja herkullista kuivattua lohta, tuossa laatikossa on porkkanoita.

Sitten seuraava hylly. Se onkin oikea herkkuhylly, joka saa tänään vielä lisäystä. Eli on ihania kakkuja, pullia ja niiden yläpuolella on pullapitko, ja vieressä vielä pari koukkua jotain ruokia varten.

Leivonnaisten vierellä onkin lihakoukkuja, myös emännän avain. Joulusta on näemmä jäänyt vielä porsasta ja avainten takana on vielä makkarapötkö, joka ei kyllä näy, harmi. Yksi hylly jäi esittelemättä, mutta siinä on pullia ja kahvia, ja teetä, näkyy alemassa kuvassa.

Ja pitäähän se maitohinkkikin olla. Hinkki on tuikunkuoressa, johon ajattelin pistää ympärille pieniä tyroksin paloja jäiksi.

Olen saanut sentään jotain aikaiseksi, keittiöön kaakelin. Kaakelin tien vanhasta arabian kannusta, vähän rikki paljon paloja pois(löytyi meidän metsästä sammaleen alta) Pesin sen kotona ja rikoin. Kaikki liat eivät lähteneet.

Kokosin kuvaaiheiset palat ja tein niistä hienon kaakelin hellan yläpuolelle. hellankin teen sitten puutarhatiilistä uudelleen , kun tilaamani tiilet saapuvat. Teen sitten myös huuvan ja vähän tilkitsen koloja.

Ja päätin liittä tähän tarinan. Annikki oli lähdössä kylälle hakemaan laastia, kunnnes huomasi upean pyhähattunsa kadonneen, hän oli varma, että oli laskenut sen samaan paikkaan kuin ennenkin, mutta ei löytänyt, eikä voinut mennä hakemaan laastia, Annikilla oli kuitenkin epäilyksensä...

Eikä turhaan, sillä Martta ja Ananias olivat Englannissa odottamassa Amerikan laivaa. Annikin hattu päässään. Marttaa oli huimannut ja oksettanut koko päivän, nin paljon, että oli antanut Pertin Ananiaksen hoiviin,pahoinvoinnin seurauksista kuullan vielä.

Nuoret tapasivat Suomalaisen tytön Karoliinan, joka oli mennyt paremman leivän perässä Amerikkaan, Nuorten kävi Karoliinaa niin sääliksi, että he lupasivat auttaa häntä, ja Karoliina voisi tulla vaikka heille asumaan Amerikassa, kyllä hän saisi töitä ja sitä leveää leipää.

Tuohelan nuoret (Martta ja miehensä) olivat päättäneet lähteä Amerikkaan. He olivat kirjoittaneet jo kuukausi sitten Martan tädille, ja saaneet myönteisen vastauksen. He menivät kertomaan Annikille, joka kutoi poikkeuksellisesti kamarissa, koska keinutuoli oli korjauksessa. Annikki yritti kääntää nuorten pään, mutta turhaan. He aikoivat ottaa Pertin (4v) myös mukaan. Oppisi mukamas englannin kieltä. Liput olivat olleet Martalla viikon patjan alla jemmassa.

Nuoret aloittivat välittömästi pakkaamisen, ja molemmat ottivat kapiokirstunsa ja Martan sängyn ja vaatteita yms. Juhani (Martan isä) antoi heille vielä pöydän. Naapurin Pekka lupasi kuskata heidät satamaan. Vastahakoisesti Annikki antoi kuopuksensa Amerikkaan.

Annikki oli niin vihoissan, ettei tullut edes hyvästelemään, vaan tuijotti pirtin ikkunasta verhon takaa. Ja yritti olla itkemättä, vaikka huomasi saaneensa muutaman tipan silmäänsä, mutta jotka heti kuivasi.

Marttikin oli vähän harmissaan, ja jäi tuijottamaan tyhjää nurkkaa, jossa olivat hänen siskonsa ja miesystävänsä nukkuneet ja pitäneet tavaroitaan, ainoana muistona oli taulu seinällä ja Martan piianpeili. Lopulta hän alkoi itkeä.

Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi kukan, tai no sekin oli valmiskukka, johon tein muovipuolukan varvusta lehdet. Ruukun tein massasta ja maalasin.  Multa on kahvinporoja.

Kiitos kaikille kukkien ohjeista, joita olette antaneet, kyllä niitäkin joskus kokeilen.

Annikki sai  nyt oikein kunnon emännän vaatteet. Essun sain vaihdossa, ja alemman  mekon olen tehnyt itse, ja huivin myös.

Tuo avainnippu on mielestäni ihana. Oikein sellainen maalaistalolainen. Nippu on tehty päiväkirjojen avaimista.

Eilen tein nukkekotikerhossa pienen vaihdon Eliisan kanssa, ja annoin hänelle kukkopillin ja pari jäätelöä. Vastalahjaksi sain ihanan mattopiiskan ja massaruokia, salaatteja, porkkanoita ja kukkakaalin. Kiitoksia vielä, nuo salaatit olivat aivan ihania ja.

Ja tänään saapui paketti Tiialta. Paketissa oli ihana essu, laukku, kori, pyyhkeitä, juomapullo... Kiitokset tuhannesti, omaa pakettiani en muistanut kuvata.

Eilen kokoontui Tapereen nukkekotikerho, Nukkelassa ( www.nukkela.fi) Ja aiheena olivat kauluspaidat. Tässä kuva paitojen sadosta. Nuo tuolla ylhäällä kankaiden päällä ovat Eliisan ja nämä täällä sivussa ovat niiden kahden nuoren tytön tekemiä (nimiä en taaskaan muista) ja tuon maripaidan tapaisen teki muistaakseni Olga ja muiden en tietenkään muista.

Ja niin itserakas kun olenkin, niin kuvat minun tekemistä paidoista, nuo valkoiset ovat ihan aitoa pellavakangasta, ja napit ovat puisia.

Ja Nukkelassa kun oltiin, niin tiesi se sitä, että kukkaroa oli raotettava. Ja tälläisiä ihanuuksia sieltä ostin. Tuo nalle oli ihana.

Vati sai heti paikkansa pesukomuutissa, ja omatekemälleni vadille en keksinyt uutta paikkaa, joten pistin sen komuutin kaappiin. Taas nuo sormeni tuolla peilissä.

Pistän sen vaihdon liikkeelle tiistaina tai keskiviikona, vielä halukkaat voivat ilmoittautua  maanataihin (12.5.08) klo 20.00 mennessä.    Ja sitten niitä ohjeita. Eli pistän kuoren liikkeelle, jossa on muutamia tavaroita, ja seuraava ottaa sieltä niin monta tavaraa, kuin haluaa( ei mielellään kaikkia kukkopillejä, että moni saisi sellaisen) ja pistää takaisin yhtä monta tavaraa, tai tavaroita suunnileen saman arvosta. Muistakaa pistää terveiset kirjeeseen, joka kulkee vaihdon mukana. Sitten viimeinen lähettää kuoren minulla, ja saa nähdä, kuinka moni tavara tuli takaisin.

Tein Martille oman päästävedettävänsängyn. Sai siitäkin sitten hienomman ja itsetehdyn, vanhaa ei voi kyllä kehua, oli nimittäin jokin pöytä, jonka pistin väärinpäin... Tein sängyn vanerista, "mäntylaudasta" ja pienistä sorvatuista osisita ja maalasin akryylein.

Sänky sai paikkansa vanhan sängyn paikalta, ja mielestäni se sopii mainiosti sisustukseen. Näyttää ehkä vähän pieneltä, mutta lasten sänkyhän se on. Inhoan näitä salamakuvia, kun kaikki on niin¤¤¤kiiltävää###xx